Ei vesivelliä, kiitos

Sään tapaan aina riittää puhetta ruoista ja ruokailuista ja niistä tilanteista, joissa on kokenut mieleenpainuvia ihanuuksia tai kammotuksia aterioiden suhteen. Viime viikolla ruokaostoksilla pyysin lihatiskillä reilua palaa australialaista naudan sisäfilettä ja ystävällinen myyjä lähti oitis takahuoneeseen sitä hakemaan. Luulin tietysti, että kylmiöstä hakemaan tai pakkaamaan. Pian alkoi kuitenkin kuulua selvä sähkösahan surina, onneksi ei sentään pahempia teurastusääniä. Olin jo hieman kauhuissani, mitä tuleman pitää, kun jono vain tiskillä lisääntyi ja kaikki ihmettelivät, missä henkilökunta luuraa. Pian myyjä kuitenkin ilmestyi kantaen isoa parin kilon filettä kaksin käsin ja huuteli, että kuinka paljon haluan sitä. Otin melkein kaikki, sillä kilohinta on vain noin 100 dhs (20 €) ja liha on erittäin mureaa.






Pihvejä paistellessani ja sekoitellessani kastiketta salottisipulista, punaviinistä, konjakista ja ranskankermasta ei voinut välttyä ajatukselta, että ruoanlaitto on mukavaa puhaa ja varsinkin silloin, kun on mukavaa ruokaseuraa. Mutustellessamme Katjan perheen kanssa edellä mainittuja keitoksia mausteisten uuniperunoiden ja parsan kera tuli esille ajatus siitä, voisinko kenties jatkossa kirjoitella hieman ruokaisampaa blogia. Tämä miete oli kotirouvan päässä kypsynyt jo aiemmin, onneksi ei niin paljon kuin vihdoin toimivassa kaasu-uunissa tehdyt leivonnaiset, joissa lähes kaikissa on toistaiseksi ollut musta palanut kuorrutus.

Näin ollen jään mietiskelemään asiaa ja kun Dubain oleilumme ja lomainen arkeni lähestyy loppusuoraa, painottuvat kirjoitukset (ehkä toisaalla) hieman enemmän ruokaan ja ruokakulttuurikokemuksiin ja toivottavasti myös niiden jakamiseen innokkaiden lukijoiden kanssa.

Lämmin kiitos kaikille lukijoille, sivulatauksia on yli 8000. Suuret kiitokset myös kommentoijille ja terveisten lähettäjille, niin tähän blogiin kuin myös sähköpostiin. Nämä sivut säilyvät auki ja kommentteja voi laittaa vieläkin.

Thanks & see you later - Shukran & ilal-liqaa!

P.S. Huomio vielä kaikki ladyt! Tyttöjen iltaa varten pakkaan lähtiessäni mukaan runsaasti taateleita erilaisilla kuorrutuksilla ja ilman, jotta saamme kunnon taatelijuhlat aikaiseksi (tosin tunisialaisia taateleita on myynnissä myös K-kaupassa, mutta lentomatkailu reitillä Tunisia – Dubai – Suomi tuo taatusti pari aromia lisää ja yritän toki metsästää täältä myös paikallisia versioita).