Kaikenkokoisia harmeja

Siemaillessamme lounaan jälkkärikahveja katselimme ravintolan taulutelkkaria ja näimme vastakohtana todella ikäviä uutisia Mumbaista. Tuomon alustavasti suunniteltu koulutusmatka Intiaan jää harmillisesti toteutumatta, jos meno jatkuu samanlaisena. Hän kertoi, että firman Mumbaissa sijaitseva toimipiste on myös tapahtuneen vuoksi suljettu.


Onneksi täällä on kuitenkin rauhallista ja kesäistä, kärpäset pörräävät ja arkiset toimet kotikouluineen jatkuvat. Axelin tehdessä äidinkielen tekstausharjoituksia hitaasti ja perusteellisesti huomasin, että teroitin lyijykyniä hänelle valmiiksi. Tämän palvelun hän otti prinssimäisesti vastaan ilman huomautuksia, kunnes tajusin kysyä, että käykö opettaja koulussa teroittamassa kaikkien oppilaiden kynät vuoron perään. Ei kuulemma käy ja näin tätä palvelua kotikoulussakin supistetaan. Kasvitiede jatkuu, paprika kasvaa ja voi hyvin. Axel on kastellut sitä ahkerasti ja välillä se on saanut jopa vichyä. Seuraavaksi on vuorossa mullan vaihto.



Katkennut puu kotikadullamme taitaa olla entinen kalu eikä siihen enää auta vichyt eikä mullan vaihdot. Samalla se toimii varoittavana esimerkkinä autoilusta. Onneksi tällä kertaa oli mukana onni onnettomuudessa eikä hidasteluni vuoksi takaani kaahannut auto törmännyt meihin vaan kolhi puun nurin. Parempi siis muutama ruttu naapurin miehen bemarissa kuin muualla. Meikä-madame oli kyllä hieman järkyttynyt, varsinkin kun selvisi, että tilanteen toinen osapuoli oli sattumalta Tuomon asiakas. Paras keino asian hoitamiseksi olikin itse vetäytyä sisälle tuhlaamaan nenäliinoja ja antaa miesten selvittää käytännön jutut. Yhteiskunta näillä alueilla pitää miehiä muutenkin parempina ja järkevämpinä olentoina, joten tämä järjestely tyydytti varmasti kaikkia.


Miesten hoitaessa autoasiaa päätin suunnata huomioni pienempiin naisellisiin harmeihin unohtaakseni isommat kurjuudet. Niistä ensimmäisenä tuli mieleeni auringon vaikutus kasvoihin, joka ei aina ole niin edullinen. Yllättäen olen hieman ruskettunut, mutta valitettavasti en aivan yhtä kauniilla tavalla kuin tasaisen värin saaneet lapset. Värivoide, jos sitä nyt täällä joskus laittaa, on käynyt liian vaaleaksi ja kasvoni myös kaipaisivat kiivaasti syväpuhdistusta. Jouduin tilannetta korjatakseni viimeksi aamulla pyykinpesun lomassa töhrimään naamaani liimamaista kalvonaamiota, jonka nähdessään lapset aina kauhistuvat. Mutta kuten oli puhetta naisten kanssa täällä, mitä hullua emme kauneuden eteen tekisi, vaikka se vaatisi hieman järeämpiäkin otteita joskus, kuten laikkaa ja mutavelliä.

Lunta ja hiekkaa

Suomesta saatujen terveisten mukaan on lumikolille ollut jo rutkasti käyttöä, kun viime talvena kaivattu lumi on tullut takaisin kaksin verroin. Koska Suomen kodin lumien kolaaminen kuten ei kukkien kastelukaan täältä käsin onnistu, lähetän tässä jo puolivälin SUURKIITOKSET asianhoitajille, Miss K:lle ja Jompalle. Ajattelemme lähimmäisen hyväksi tekemäänne työpanosta erityisesti silloin, kun siemailemme jääkahveja uima-altaan reunalla ;)



Luksuksen reunoilla eläminen on joskus rankkaa, kun ei pääse itse sellaiseen osallistumaan. Jäi vähän kaivelemaan, kun emme nähneet Palmusaarilla olevassa Atlantiksessa vietetyn Grand Openingin ilotulitusta. Samana iltana meitä kyydinneellä nais-taksikuskilla oli lupalappu kyseiselle alueelle, jonne kuuleman mukaan oli keskiyön hetkinä mahdotonta päästä, kun kutsuvieraat (Kylli-täti ja liuta kuuluisia näyttelijöitä) valloittivat koko komeuden. Katselimme siis nöyrästi ilotulituksen seuraavana päivänä Youtubesta, josta sitä voivat kaikki ihailla.



Arkisen puuhastelun ja siivouksen osalta asiat näyttävät kuitenkin valoisammilta. Hyvän siivoojan löytämiseksi muutaman kerran jo toivoni menettäneenä olen saanut meille näpsäkän, napakan ja hyvää englantia puhuvan nuoren naisen, joka on todennäköisesti Intiasta päin kotoisin. Siivoojan käyminen ei tarkoita, ettenkö itse heiluisi harjan varressa vähän väliä. Hiekkapölyä tulee paljon ja minuutin päästä siivoamisesta valkoiset laattalattiat ovat täynnä lasten tummia jalanjälkiä, jos he ovat olleet pihalla peuhaamassa. Tänään näimme joitakin tuulen nostattamia hiekkapilviä ulkona ja ne etenivät kuin sumu. Valtsu mietti heti, että mitäs ihmeen hermokaasua täällä lentelee. Hiekkaa se onneksi vain oli.



Siivoojan siivotessa taloa on hyvää aikaa hoitaa päivittäisiä ruokaostoksia. Autoilureittini ovat hieman laajentuneet, joten nyt pääsen jo lähikaupoista laajemmalle alueelle autoillen ja joten kuten omin avuin. Olen kuitenkin karvaasti saanut kokea, että liikenteessä ei saa hidastella taajamavauhtia edes kotikadulla. Siitä voi seurata muuten suurta harmia, esimerkiksi naapurin edessä olevan jakarandan katkeaminen.

Joulun odotusta

Mummien kanssa Dubain ostostarjontaa tutkittuamme huomasimme, että jouluiset koristeet olivat täyttäneet kauppojen hyllyt. Ilman joulupuutakaan ei tarvitse tänä vuonna täällä jäädä, sillä tekokuusia oli hyvin saatavilla ja paras niistä oli vaaleanpunainen kiiltävä kuusi. Auringon porottaessa voi joulutunnelmasta olla hankala saada kiinni, mutta siitä huolimatta ensimmäiset lahjat tulivat joulupukin avuksi jo ostettua ja ne on tarkoitus lähettää eteenpäin Suomeen mummien mukana.


Axel ja Roobert olivat leluosastolla huolissaan siitä, kuinka joulupukki voi löytää tänne Dubaihin ja vielä osata tuoda juuri heidän toivomansa kauko-ohjattavan Nikko-auton. Tämän vuoksi he ottivat autolaatikosta mitat, jotta osaisivat kirjeessään kertoa joulupukille, mitä tiettyä pakettia he suuresta valikoimasta erityisesti toivovat. Axel teki myös kartan, jossa näkyy selvästi Dubain lentokenttä, kotimme ja ostoskeskus, jossa auto on myynnissä. Ei pitäisi siis pukin pahemmin ostos- ja lahjamatkalla eksyillä, sillä ohjeet ovat erinomaiset.



Joulukuvia taiteillessaan Axel piirsi vaihteeksi tummaihoisen joulupukin. Lapsetkin ovat näin huomanneet, että meitä ihmisiä on joka lähtöön ja erivärisiä. Näin monikulttuurisuuden avulla on hyvä kasvaa suvaitsevaisuuteen. Sitä samaa suvaitsevaisuutta toivoivat mummitkin pulahdettuaan vahingossa asuinalueellamme olevan hienon villan yksityisaltaaseen, mutta omistaja ei ollut ihan yhtä innostunut asiasta, vaikka kuulemma kohtelias oli ollutkin. Oikea allas löytyi lopulta ja sekin kelpasi hyvin lomanviettoon.



Nuorekkaat mummit pysyivät hyvin lomailun menossa ja meiningissä mukana. Tutustuimme moniin paikkoihin ja kävimme tietysti testaamassa meriveden lämpötilaakin, joka oli vielä mukavan lämmintä. Hiekassa löhöillessämme ja jouluiset kynttilänpolttamiset mielessä Valtsu päätti rakentaa tulivuoren, jonka piti tietysti savuta isompien vuorten tapaan. Moni grillasi puistoissa, mutta meillä oli ihan omassa grillailussa taatelipalmun lehtiä ja sanomalehden palasia. Muuta grillailua emme kesäisestä säästä huolimatta juuri tehneetkään, mutta useana iltana päädyimme eksoottisten herkkujen äärelle, koska kotoista perunalaatikkoahan voi tehdä loman jälkeen Suomessa. Näin myös pottuja keittävälle kotirouvalle mummien lomailu oli samalla omaa lomailua ja erityisesti tiskauksen osalta.



Pihapuskaan hommatut jouluvalot ja tuliaisiksi saadut suomalaiset joululiinat muistuttavat joulun lähestymisestä ja luovat oikeaa tunnelmaa. Vielä erikoisemman tunnelman tarjoaa talossamme oleva vesiaihe. Se on tosin tullut pyytämättä ja toivomatta. Yläkerran vessan katon läpi on lotissut pari vuorokautta ilmastointilaitteesta tippuva vesi ja se on rämäyttänyt kipsikattoa niin, että voimme tiirailla helposti jo talon rakenteisiin. Toivomme kovasti, että paikalle hälytetyt huoltomiehet eivät olisi kiireettömissä joulufiiliksissä, vaan auttaisivat meitä viimeistään viikon sisällä, ennen kuin koko loppu kattokin romahtaa.

Äiti, tämän vitsin säkin tajuat

Abu Dhabissa ollut Barbican Turbo autonäyttely kiinnosti miesväkeä sen verran, että lähdimme koko poppoo sinne katsastamaan tuunattuja autoja. Pojat olivat näyttelystä innoissaan, vaikka tuunaus ei täällä olekaan ilmeisesti vielä kovin kehittynyttä. Kulta- ja hopeamaalia oli läträtty oikein olan takaa ja lopputulos oli monesti naisen silmin katsottuna mennyt vähän överiksi. Paras oli kuitenkin se auto, jonka moottorin jokainen pulikka ja palikka oli havainnollisesti värjätty erilaisin kuultovärein. Ei siis tietoakaan rasvaisesta ja pölyisestä johto- ja putkikasasta.


Modernin ja ison Abu Dhabin National Exhibition Centren ulkoareenalla olleen driftauksen jälkeen korvat olivat sen verran lukossa, että oli mukava lähteä auringon laskeutuessa kotimatkalle ja kuunnella autossa rentouttavaa musiikkia. Rauhaisaa iltaista maisemaa kaunisti jättikokoinen Sheikh Zayedin moskeija, joka lienee yksi maailman suurimpia. Samalla toivoimme, että voisimme tarjota myös rauhallisia ja rentouttavia lomailuhetkiä yöllä Finnairin koneella saapuville mummeille. Valitettavasti kadullamme ajelee yöllä yhtenään jonkinlaisia harrastelija-driftailijoita, jotka jarrut kirskuen joutuvat hidastamaan kulkuaan, tietenkin juuri makuuhuoneemme ikkunan kohdalla olevan hidasteen vuoksi (prrr- iiiii- prrrr!). Korvatulppia on onneksi kaapissa iso kasa.


Aamulla mummit olivat asettuneet jo taloksi ja aamupala oli hyvinkin Suomi-painotteinen: Fazerin sinistä, ruisleipää ja salmiakkia. Lomailu alkoi lisäksi nauttimalla auringosta, mutta jostain syystä altailla ollessamme saimme tuntea myös jonkinlaisen myrskyisän tuulen. Suomen kone toi siis mukanaan sadepilven iloksemme. Itse olin todistamassa pienoista sadetta toista kertaa täällä olon aikana, viimeksi tuli pisaroita maaliskuussa.


Nyt on mukavaa, kun on talossa naisenergiaa tasapainottamassa miesten ylivaltaa :)
Valtsu voi myös kertoilla lukuisia vitsejään ja testata naisten älykkyyttä juttuihinsa tasapuolisesti koko viikon. Siitä tuo otsikkokin, kun onhan se niin imarteleva aloitus aina kun alkaa jotakin kertomaan, juu juu. Nyt on minulla onneksi taustatukea täällä.


P.S. Kyllä kauneus- ja terveysmessut muuten ovat omassa tuunauslajissaan kivemmat kuin peltilehmien vastaavat :-)

Kissa ja panttivangit

Uskomatonta mutta totta, ilkeä kissa piti minua ja lapsia panttivankeina omassa kodissamme. Kamala naukuva ja nariseva katti, joka illan tullen hiipi oven taakse ääntelehtimään, sitten hyppäsi ikkunalaudalle ja tuijotti meitä ikkunan läpi vaativasti suoraan silmiin. Seuraavana iltana tapahtui taas sama juttu, mutta nyt se ovikeikan jälkeen hiipi vielä kyttyrään automme alle odottamaan tilaisuutta loikata sisälle kotiimme läheisestä ovesta.

Luulen, että tämä kissa oli kotoisin vähintään Tylypahkasta, se oli iso, harmaa ja lihava, pelottavan näköinen. Yritin puhua sille kauniisti oven läpi ja rukoilin sitä menemään pois, koska olimme nälkäisiä ja meidän piti lähteä ruokakauppaan. Mutta kissan-rontti ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan jatkoi tasaista maukunaansa, samalla kun me mietimme, miten ja mistä ulko-ovesta voimme yrittää päästä autoon. Ensin piti miettiä oikea taktiikka, jonka johdosta julmat lapset työnsivät minut ulos ovesta selviytymään yksin. Onnistuin kuitenkin ilman raapaisuja ja naarmuja loikkimaan autoon turvaan ja starttasin sen valmiiksi, jolloin lapset ryntäsivät pihan läpi juosten takapenkille ja onneksi ajoissa, sillä nyt kissa hyökkäsi auton viereen, kyttäsi ja tuijotti siinä meitä ja aloitti taas kamalan pelottavan ulinansa. Tämä oli kamalampaa kuin Hitchcockin Linnut - nimi vain oli Kissa.


Koska kotirouvana ollessa voi pottukattilan äärellä tuntea panttivankimaista oloa toisinaan vaikka kissoja ei olisi näkyvissäkään, on sitäkin tärkeämpää hyvittää itselleen kaikki kokemansa pölyn pyyhinnät luovalla tavalla eli shoppailulla. Luulin olleeni paratiisissa, kun tutustuin Dubain Outlet Malliin, jossa oli merkkivaateliikkeitä ja tuotteita paljon halvemmalla kuin oikeissa kaupoissa. Paikka oli siis ehdottomasti tutustumisen arvoinen, vaikka se olikin puitteiltaan hieman vaatimaton. Tästä syystä se ei aivan täysin pystynyt ostoskelun ihanuutta ja kurjuutta täyttämään, sillä puolet ajasta kuluu tavallisesti kahvitteluun, ruokailuun ja ihmisten tuijotteluun eikä ostokassissa saata lopulta olla mitään.


Ihmisiä minulla oli aikaa tuijoitella vieraillessani taas Emirates Hospitalissa. Olin aivan kuin keskellä amerikkalaista sarjaa, kun kymmenet eri kansalaisuutta edustavat ihmiset kulkivat päivystystilassa ristiin rastiin, välillä oli jonkun jalkatuki pöydällä, pyörätuoleja meni sinne tänne, siivooja huiski mopillaan ja lääkärit kävivät hörppimässä kahviautomaatilla kahvia. Olin jälleen onnistunut leikkaamaan veitsellä sormeeni, mutta mikkihiiri-laastari riitti avuksi - nyt sain vain hoitoa pitkään jatkuneeseen flunssaan. Nuhaisuus ja kuumeisuus verottivat myös hieman kotiopiskelujamme, mutta palasimme takaisin ruotuun seiskaluokan kemian merkeissä ja Axelkin taisi tehdä matematiikan kirjan loppuun siinä sivussa. Olen siis itse ollut nyt oppilas, minulle on selitetty atomit ja protonit, puhtaat aineet ja seokset, reaktionopeus ja alkuaineet. Saisinkohan minäkin todistuksen jouluna...

Aasinsiltoja ilman kuvia

"Hi, is boss home? When boss coming?" Boss pääsee töistä kuuden aikaan, tulen sitten kertomaan. Naapurin mies, jonka mukaan aviomiehestä voi käyttää nimitystä boss, on kotoisin Intiasta. Hän toimii arabi-isäntänsä kaupunkiasunnon talonvahtina ja asuntoa käyttävät pääasiallisesti isännän opiskelijapojat, jotka käyvät kerran pari kuukaudessa kääntymässä talossa. Varsinaiselta ammatiltaan naapuri on ollut isäntänsä autonkuljettajana kahdeksan vuotta, joista muutaman vuoden myös Moskovassa. Sitä vastoin Dubaissa hän ei voi olla oikeasti autonkuljettaja, sillä hänellä ei ole täällä ajokorttia. Polkupyörä hänellä kuitenkin on.

Naapurin miehen kaverin kaveri omistaa autokorjaamon. Tämän myös intialaisen, hyvää englantia puhuvan herran verstas sijaitsee Jebel Alin teollisuusalueella isossa hallissa. Hänen kertomansa mukaan aiempi verstas toisaalla pantiin maan tasalle ja näin hän joutui muuttamaan nykyiseen paikkaansa, jonka vuokra on 12-kertainen edelliseen verrattuna eli kuukauden vuokra on sama kuin edellisen vuosivuokra. Liiketoiminta on kuulemma muuttunut melko vaikeaksi. Myös tämä korjaaja on ajokortiton, joten annoimme hänelle autoa hakiessa kyydin pois verstaalta hänen mennessään hoitamaan asioita. Kuten Kirkkonummellakin, olemme täälläkin siis joutuneet kääntymään toisen automme osalta useammin kuin kerran autotohtorin puoleen, viimeksi ilmastointilaitevian vuoksi, mutta aiemmin emme ole kuskanneet korjaajaa, vaan päin vastoin.

Autolla kuskaamista tarvitsivat kipeästi myös siivousfirman kaksi aasialaista naista. Kahden tunnin siivousurakan piti alkaa meillä sovitusti klo 10.00, mutta kyytivaikeuksien vuoksi he myöhästyivät parilla tunnilla. Lähdettyäni kohteliaasti pois jaloksista ja palattuani kotiin reilusti myöhemmin istuskelivat tytöt vielä oven edessä, kyytiä odottelemassa. He olivat halunneet aikansa kuluksi ilmeisesti siivoilla puoli tuntia sovittua aikaa kauemmin, joten maksoin heille kiltisti lisää, koska pöydälle jättämäni rahat eivät riittäneet maksuun. Oltuani siivotussa kodissa noin 1,5 tuntia ihmettelin, että mitä ihme kikatusta ulkoa kuului - kurkkasin ikkunasta ja siellähän tytsyt vielä istuskelivat ovemme edessä autokyytiä odottamassa. Aikataulut taisivat olla heillä pahemman kerran sekaisin, mutta pirteinä ja kärsivällisinä he kuitenkin odottelivat, tosin kuin minä silittämättömän pyykkivuoren kanssa sisällä, jonka hoitamisen olisin toivonut sisältyneen yhteensä viiden tunnin siivousurakkaan.

Aikataulut pettävät ja tunnit kuluvat tuskastuttavan hitaasti todellakin silloin, jos joutuu vahingossa loputtomalta tuntuvaan ruuhkaan. Eräänä iltana pikaiseksi tarkoitettu automatka muuttui sellaiseksi. Normaalitilanteessa minuutissa ajettava tienpätkä IbnBatutta Mallin vieressä muuttui tunnin jonotukseksi. En tiedä, mitä muut jonottivat, mutta me jonotimme "alkoon" ostamaan punaviiniä päivällispöytään. Koska jonossa madeltuamme huomasimme, että emme ostoksille ehdi ja emme voi muuta kuin jonottaa, päätimme keksiä uuden jonotuskohteen, jota ei ollut siinä vaiheessa lainkaan vaikea päättää. Aloimme siis jonottaa kotiruoan sijaan päivälliselle thai-ravintolaan. Viereisessä autossa ollut vauveli vilkutteli meille, samalla pomppien kuskin paikalla olevan äitinsä sylissä. Hän ei ottanut turhaa stressiä jonottamisesta, vaan se hänestä se näkyi olevan ihan nasta homma.

Stressiä ja hermojen kiristymistä voivat aiheuttaa ruuhkat, mutta myös auton parkkeeraaminen täyteen ahdatulle parkkipaikalle. Olen huomioinut, että maailmassa on muitakin naisia lisäkseni, joille ison auton vääntäminen parkkiruutuun tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Tuskastuneena ja huolellista kuskia leikkien yritän säästää automme maalipintaa parkkeeraamalla sen siten, etteivät viereiset autot läimi oviaan niin, että oma kärrymme olisi lommoilla. Ajettuani erään kerran muka oivallisesti ruutuun huomasin olevani niin lähellä viereistä autoa, että juuri parahiksi saapuneen (mies)kuskin piti kiivetä omalle paikalleen pelkääjän paikan ovesta, kun ei olisi muuten autoonsa sisälle päässyt. Onneksi isot aurinkolasit peittivät puolet punaisesta naamastani. Yritän tosin olla sen verran järkevä ja ajoittaa ajelut ja parkkeeraamiset hiljaisempiin aikoihin, jolloin vältyn muiden samanlaisten naiskuskien kanssa aiheuttamalta parkkipaikkakaaokselta. Joskus se on vaan niin vaikea muistaa, mihin suuntaan sitä rattia pitää pyörittää, että auton saa hinkattua parkkiin haluamallaan tavalla. Paaaljon vaikeampaa kuin Suomessa omalla autolla, johon muutama naarmu sinne tai tänne ei olisi niin vakavaa.

Olen huomannut, että aurinkolasien himmentäessä maailmaa voivat pienitehoiset silmälasit sitä puolestaan kirkastaa tässä iässä. Kun näöntarkkuus on aiemmin ollut hyvä, voisi laseja käyttää vaikka lukiessa, jota pitäisi tehdä aina vaan kun ehtii. Nytkin hyllyssä pölyyntyy muutama tenttikirja, jotka tuntuvat magneetin lailla menevät aina mahdollisimman kauas ja aiheuttavan jopa siitä johtuen sivuoireita, kuten siivousta tai muuta tärkeämpää tekemistä, kuten blogin kirjoittelua. Lasken usein tunteja tehtävien palautukseen ja valmistaudun henkisesti siihen, että joskus kirja on oltava kädessä ja sen nariseva kansilehti on hitaasti aukaistava ja sen jälkeen toljotettava sisällysluetteloa ja kauhisteltava siinä mainittuja sivumääriä. Sitten voi miettiä oikomistapoja ja missä järjestyksessä saa asiat nopeimmin luettua, lukisiko siis alusta loppuun vai lopusta alkuun. Kun puolet lasketusta tuntimäärärstä on kulunut, tajuaa sitä, että viimein on kai tartuttava läppäriin ja käytävä näpyttelemään. Onneksi olemme täällä aikaamme edellä. Minulla on sentään kaksi tuntia armonaikaa eli palautuspäivänä tehtävän jättö klo 23.59 Suomen aikaa on täällä klo 01:59. Ne ihanat kaksi tuntia. Mietin vain, olenko ainut tätä lajia vai tekevätkö kaikki tehtävänsä aina ajoissa?