Paperisotaa välttääksemme päätimme, että oleilen täällä lasten kanssa turistiviisumin avulla. Uusien viisumileimojen haku passeihin onnistuu vain maasta poistumalla ja takaisin tulemalla, joten sen vuoksi jouduimme nyt toista kertaa lähtemään retkelle Omanin puolelle. Reissun teimme, kiitos viime suositusten, kauniimpaa reittiä tällä kertaa eli meren rantaa myöten kohti Arabian niemimaan koilliskärkeä. Omanin puolella emme aivan Musandamiin asti emme ehtineet, vaikka rajamuodollisuuksista selvisimmekin viime kevättä huomattavasti ripeämmin ja vaivattomammin, jolloin menimme Hattan kautta.
Vuoriston ja meren välissä kulkeva tie oli erittäin hyväkuntoinen, joten matkan teko ei korkean paikan kammoista kotirouvaakaan pahemmin pelottanut. Olimme lähteneet liikkeelle melko myöhään, joten päätimme etsiä Omanin puolelta vain mukavan kahvipaikan ja lähteä sen jälkeen paluumatkalle ennen auringonlaskua. Potunkeittäjänä olisi syytä tietää, että aina olisi hyvä pakata kunnon eväät kyytiin varmuuden vuoksi. Matkalla ei nimittäin ollut kummoisia kahviloita ja ravintoloita rajan ylityksen jälkeen ja toivoin lopulta nälissäni jopa itsekin, että edes mäkkärin kultaiset kaaret olisivat tulleet esiin seuraavan vuorenkulman takaa. Koska niin ei tapahtunut, jouduimme tyytymään epämääräisen oloiseen kioskin näköiseen kahvilaan. Paikalla oli lisäksemme ranskalaisia ja saksalaisia turisteja, mutta siitäkin huolimatta pakotin huolehtivana äitinä lapset tilaamaan pizzaa, jotta kuumuus tuhoaisi mahdolliset ruoka-aineissa olevat bakteerit. Taas yksi trauma lisää lapsille, mutta kun käsienpesureissulla menin vakoilemaan keittiön touhuja avoinna olevasta ikkunasta, olin pizzan valintaan enemmän kuin tyytyväinen.
Matkaa aikana teimme tuttavuutta myös paikalliseen eläimistöön. Muutamia kameleita näimme menomatkalla aavikolla, mutta lähempänä rajaa olevan Ar Ramsin teillä jölkötteli lehmänkantturoita ja lisäksi ruskeankirjavia vuohia hyöri siellä täällä. Kuivaakin kuivemmassa vuoristossa ei paljon mikään näyttänyt kasvavan, mutta vaatimattomille vuohille siellä kirmailu näytti käyvän kepeästi ja ruoaksi kelpasi todennäköisesti muutamat kuivahkot puskat.
Paluumatkalla auringon laskiessa lapset suunnittelivat, että paikalle sopisi hyvin Kentacky Fried Chicken, kun sen sorttisia monikansallista ketjuravintolaa ei sattunut siellä vielä olemaan. Paikan vuohisuudesta johtuen sen pitäisi kuitenkin olla mikäs muukaan kuin Kentacky Fried Goat. Yök ja voi voi suloiset vuohi-parat! Ei niiden sitkeä liha taitaisi kovin herkullista olla, vaikka niiden maidosta tehty juusto onkin mitä parhainta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti