Rähjäiset ja loistokkaat maisemat

Teimme pienen päiväretken ja se suuntautui kohti Ras al Khaimahia eli Dubaista koilliseen olevaan Emiraattiin. Näkymät olivat melko tasaiset eli moottoritien toisella puolen hiekka-aavikkoa ja toisella merta. Maisema vähän vaihtui, kun näimme pienen porukallisen miehiä kävelemässä kantamustensa kanssa keskellä tietä, ilmeisesti jostakin kyydistä jääneinä. Suunnittelin, että olisin voinut heittää limupullon ikkunasta heidän ilokseen kuumaan säähän, kunnes joku autossamme sanoi, että ottaisinko minä autosta heitetyn limupullon vastaan...no en tietenkään! Mutta kun...
Retken aikana näimme vähän rähjäisempää seutua, kuin mihin täällä olemme tottuneet. Pieniä kauppoja ränsistyneissä kylissä ja ravintoloita, joihin ei ruokamyrkytyksen pelossa uskaltaisi mennä. Kuumaa ja hiljaista, ei mitenkään niin loistokasta kuin Dubaissa. Mutta Ras al Khaimah oli lopulta positiivinen yllätys, suhteellisen siisti pienehkö kaupunki (250 tuhatta asukasta) ja turisteja käveli myös siellä täällä.


Lapset eivät nähtävyyksiä niin innolla katso ja tunnetusti etupenkkiläisten maisemien tiirailu ei samassa määrin takapenkkiläisiä innosta. Ruuhkien tai muuten pitkien matkojen aikana nykyajan tietokoneriippuvaiset lapset voivat katsella leffaa tai pelata, joten nytkin olimme lastanneet retkelle mukaan läppäreitä useamman kappaleen verran. Niistä olikin oikeasti hyötyä tällä kertaa, sillä eteen tuli pieni pikaisesti hoidettava työasia. Mikäs siinä, langaton nettiyhteys toimi loistavasti meren äärellä ja palmut huojuivat pienoisessa tuulessa - ei siis lainkaan hullummat työmaisemat.


Retkeltä oli mukava lähteä paluumatkalle, sillä hiljaisten kylien keskellä aloimme kummasti kaivata Dubain sykettä ja illan pimeydessä valoissa loistavien pilvenpiirtäjien silhuettia. Se jos mikä on mukavaa katseltavaa. Mukavaa oli myös katsella näkymiä vasta avatun Harbour-hotellin 55. kerroksen Observatory-ravintolasta päiväsaikaan. Pääsimme lasten kanssa sinne visiitille hieman kuin "siivellä" tarkastelemaan kokoustiloja eikä maisemissa ollut todellakaan valittamista. Edessä avautui mereen rakennetut palmusaaret upeana näkymänä, uusi Atlantis-hotelli ja vielä kauempana siinsi rakenteilla oleva The World-saariryhmä. Tällä kertaa eivät lapset kyselleet läppäreitään, heillekin riittivät nämä aidot ihmeet. The Worldistähän voisi muuten käydä ostamassa vaikka työporukan kesänviettopaikaksi Suomen, jos sellainen yleensä on myytävänä eikä joku ketale ole sitä ehtinyt jo varata :-)

Rupsahduksen torjuntaa

Joskus käy niin, että kouliintunuttakin pottuja keittelevää kotirouvaa hieman nyppii paistinpannujen pesu tai kuumalla kaasuliedellä pilalle mennyt munakas. Mikä siis avuksi, kun alkaa kiinnittämään liikaa huomioita nurmikonpesijän eli puutarhurin laatoituksen viereen jättämiin ruohotupsuihin tai huomaa nyppivänsä olohuoneen matolta untuvatyynystä irronneita höyheniä viidettä kertaa päivän aikana. Kuulostaa vakavalta, varsinkin kun kun sen tekee kaiken muun kotityöhössötyksen lisäksi.


Valittavan rouvan on siis aika vilkaista ensin peiliin, ainakin kuvainnollisesti ja miettiä, tekeekö oikeita ja välttämättömiä asioita vai voisiko kenties vähän relata ja olla välittämättä ruohonkorsista. Peiliin vilkaisu voi kuitenkin koitua kohtalokkaaksi jos huomaa, että kampaajaan tarve on äärettömän kiireellinen eikä kasvohoidostakaan olisi kauheasti haittaa. Kosmetologi valisti täällä aiemmin, että Dubaissa on suositeltavaa hiekan ja pölyn vuoksi ottaa kasvohoito ainakin kerran kuukaudessa. Ei siis riitä suomalainen ohjeistus, että keväällä ja syksyllä (joka käytännössä on kerran viidessä vuodessa).


Niin helposti se vain välillä unohtuu, kuinka vaivattomasti ja edullisesti kauneudenhoitopalveluja on täällä saatavilla. Suomessa on tottunut pitämään niitä jonkin sortin ylellisyytenä, joten vaatii itsensä rohkaisua päästä täällä oikeaan rytmiin ja ottaa tällaiset rupsahduksen ehkäisyt viikko-ohjelmaansa. Asiaan oikein tarkemmin paneutumalla ei pian enää näekään höyheniä eikä muitakaan roskia lattialla, vaan huomaa yllättäen kuinka niskaa vähän jomottelee ainainen pyykkikorien kantaminen ja että vaatekaapin sisältö vaatii pikaista päivittämistä kampauksen lisäksi. Ei siis muuta kuin siivousfirma sisälle taloon ja rouva ulos itseään kohentamaan! Nyt ei kysellä lompakon paksuutta vaan asioiden tärkeysjärjestys on kaiken A ja O. Muistakaa se kaikki muutkin rouvat siellä Pohjolassa kohta alkavan marraskuun pimeiden ja mieltä ylentämättömien iltojen keskellä!

Ottomaanimuotia

Toistaiseksi olen vasta hyvin pintapuolisesti päässyt kurkistamaan syksyn muotiin - eli en ole kunnolla ehtinyt kauppasuunnistukseen ja sen vaatimaan vaatteiden hipelöintiin. Näyteikkunoita olen toki vilkuillut ja sesongin vaihtuminen on selkeästi havaittavissa. Koska pian on talvi tulossa, niin myynnissä on tietysti runsaasti villapaitoja, -takkeja, pitkähihaisia puseroita ja kunnon talvitakkeja. Yrittäessäni ostaa lapsille marketista shortseja oli sielläkin jäljellä vain jämiä kesältä ja tilalla farkkuja sekä muita pitkiä housuja. Uskon siis, että näillä uuden muodin asuilla tarkenemme täällä hienosti myös silloin, kun lämpötila laskee 20 asteeseen.


Muoti- ja julkkisjuorulehti Grazian (jonka hinta on täällä 7 dirhamia eli vain euron ja siksi se sujahtaa usein ostoskoriin) uusimmassa numerossa oli bongailtu Dubain muotiviikolta itämaista tyyliä ja otsikoitu "Harem pants = Hot way to stay cool!". Nämä 80-luvun ihanat haara-roikkohousut eivät muistaakseni olleet ihan niitä kauneimpia asuja näin jälkikäteen ajatellen, joten toivottavasti muoti niiden osalta ei leviäisi kovin laajalle. Hienoja pöksyjä ne ovat olleet alkuperäisessä tarkoituksessaan ottomaaneilla, tosin kuin meillä nykynaisilla pinkkien avokkaiden ja muovisten korvarenkaiden kanssa.



Kaduillemme ovat ilmestyneet roskisten viereen käytännölliset uutuudet eli kierrätyslaatikot, joten kyseessä on erinomainen parannus aiempaan pelkkään sekajäte-tyyliin verrattuna. Laatikosta katosivat noin viidessä minuutissa vanhat risat kattilat ja parin euron mustat tekonahkaiset sandaaliini eli ne olivat varsinaisen keräysauton sijaan kelvanneet jollekin naapurillemme. Kierrätystä siis parhaimmillaan ja jos tekee pintamuotivaatteiden osalta typerän heräteostoksen, kuten ne haaremihousut, on 'pois silmistä, pois mielestä' -laatikko onneksi lähellä.

P.S. Miss K, jos ikkunalaudallamme kököttävä Ottomaani paleltuu talvella haaremihousuissaan, voi sen siirtää vaikka uunin päälle maailman menoa ihmettelemään :)

"Nyt en ole äitinne vaan opettajanne"

Näin juhlavasti Aino Sibeliuksen tapaan voisi aamuisin aloittaa kotikoulun pitämisen lapsilleen, joskaan emme halua olla ihan niin virallisia. Yritystä kuitenkin on ja erityisesti kotikoulun puitteiden luomisessa, joten ennen varsinaisia avajaisjuhlallisuuksia täytyy rientää, minnekäs muualle kuin Ikeaan ostoksille. Pari hyllyjärjestelmää, koreja, laatikoita ja tietysti iki-ihana liitu/valkotaulu tusseineen ja liituineen. Sitten pienen työhuoneen kohennus uusilla tavaroilla, pöydän hivuttaminen tuolien ympäröimänä keskelle huonetta ja a'vot, "neukkari" on valmis. Neukkarilta se nimittäin näyttää ja saa toimia nyt opiskelun kehtona ja lukemattomien talosta löytyvien läppärien pesäpaikkana.


Kotikoulussa on se hassu juttu, että se kuulostaa mukavalta pikku puuhastelulta, mutta todellisuudessa sen laajuus ulottuu lasten iloksi ja harmiksi neukkarista myös vapaa-aikaan. Köksää ja kattaustapoja voi opetella libanonilaisessa ravintolassa ruokaa odotellessa ja uima-altaan reunalla voi kerrata keraamisen ja emalilieden puhdistustapoja. Englannin opiskelu sujuu luonnostaan, samoin biologian, sillä Axel oli kiinnostunut paprikan kasvattamisesta ja laittoi siemenet itämään, vaikkakaan en tiedä, kuuluuko se ensimmäisen luokan oppeihin.


Näillä kotikoululapsilla on usein asioista runsaasti kommentoitavaa eikä itsetunnossakaan tunnu olevan kovin paljon puutteita. Kun olen kolmisen kertaa huomauttanut lautasten korjaamisesta pöydästä, niin tulee vastaus "Mikset heti sanonut?". Ravintolaillallisen päätteeksi Ropsu lähtisi mielellään heti kotiin ennen laskun saapumista ja neuvoo vaan jättämään rahat pöydälle, kyllä se tarjoilija ne siitä sitten löytää. Valtsu taasen puhuu uusista tietokonepeleistä sitä tahtia, että heikottaa ja tunnen itseni oppilaaksi, kun hän selittää läheisen kauniin, mutta haisevan lampemme roskakalalauman eroavaisuudesta siistimpään kalayhdyskuntaan.



Dubain sää suosii nyt ulkona liikkumista päivälämpötilan ollessa erinomainen eli +35 C. Tämän johdosta voimme poistua neukkarista ja lähteä halutessa uloskin opiskelemaan. Mukavaa tässä kaikessa tietysti on se, että samalla saan itsekin käydä uudelleen peruskoulun 1. ja 7. luokkaa ja paikata monia jo unohtuneita tai puuttuvia tietoja. Vai muistavatko kaikki lonkalta jääkaapin elintarvikkeiden oikeat säilytyslämpötilat ja -paikat tai sen, minä vuonna Suomi sai autonomian :)

Lomantuoksuisia ideoita ja arkisia yllätyksiä

Kun päätyy vieraaksemme, voi lomailuun sisältyä sängyn purkamista, kantamista ja ruuvausta, tiskaamista, pyykin pesua, lusikkalaatikon korjaamista, kahvin keittämistä ja imurointia. Siivoja-Imeldamme korvanneet vara-Imeldat olivat todella tehokkaita, sillä hehän tulivat suoraan lottovoittajien maasta!


Lomavieraamme Sirpa ja Tomppa ehtivät muuttuneiden matkasuunnitelmiemme johdosta muutamaa päivää ennen meitä paikalle ja mikä olikaan ihanampaa, kuin astua keskellä yötä siistiin kotiin monen tunnin lentojen jälkeen täysin ryytyneinä 100 kg matkatavaraa (joista yhtään ei kadonnut Pariisiin vaikka niin olimme odottaneet) ja väsyneet lapset kainalossa. Tästä siis alkoi yhteinen lomailumme muutamiksi päiviksi, joka todellakin sisälsi kaikki edellä mainitut jutut, mutta onneksi myös hieman lomamaisempia fiiliksiä.


Auringon pehmentäessä aivojamme entisestään ja lisäksi vapaus ja aika ajatteluun johtivat meidät mitä mielenkiintoisempiin keskustelunaiheisiin. Päällimmäiseksi näistä nousi upea liikeidea, jota jaksoimmekin kehitellä päivästä toiseen koko loman ajan ja ihaillen samalla itseämme neroudestamme. Varsinainen idis jääköön tarkemmin mainitsematta, mutta ajatuksen lähteenä toimivat täältä saatavat iki-ihanat sitruunantuoksuiset jätekassit ja mandariininhajuinen vessapaperi. Sillä välin, kun lisäämme uusia elementtejä suunnitelmaamme aina sopivissa tilanteissa, voitte käydä näitä ajatuksen laukaisevia ihmetyksiä haistelemassa Lappeenrannassa Sirpan ja Tompan budoaarissa.


Lomailun alkaessa ja arjenkin tietysti häämöttäessä kulman takana piti meidän yrittää koluta läpi nähtävyyksiä ja kokemuksia talven varalle. Merivesi oli vielä ihanan lämmintä ja vietimmekin perjantai-iltapäivää Jumeirah Beachillä ja lauantaina tutustuimme uuteen Atlantis-vesipuistoon. Siellä lilluimme uimarenkaiden kanssa joessa ja jättisuurilta tuntuvissa pienissä putouksissa, kunnes vieraamme uskaltautuivat hai-altaan läpi kulkevaan järkyttävän jyrkkään vesiliukumäkeen. Pelkkä katsominenkin jo huimasi, mutta tarjolla oli vastapainoksi myös lastenallas ja hieno taistelu-vesiliukumäki.



Saimme mukavaa vaihtelua ikuiseen makaronilaatikkoon maistelemalla libanonilaisia, intialaisia ja thai -herkkuja sekä lisäksi lähikaupan sushia. Jatkossa makaronilaatikon valmistus voi olla myös ongelmallista, sillä uuni on edelleen rikki. Puutelistaa talon korjaamattomista asioista voisi jatkaa, mutta suurin yllätys oli kuitenkin talon huijariomistajan vaihtuminen ja uuden omistajan ovelle jättämä ilmoitus perittävistä vuokrista syyskuusta alkaen. Jos tilanteeseen ei löydy ratkaisua, kirjoittelen seuraavaa tekstiäni ehkä asuntovaunusta tai saatamme saada tänne toisen perheen kaveriksi asustelemaan. Oikeastihan vuokra on maksettu etukäteen ja meillä on sopimus koko vuodeksi, mutta en ihmettelisi vaikka tästä joku kummallinen soppa vielä syntyisi.



Nyt on kuitenkin palattu kesän ja töiden jälkeen tänne auringon ja hiekan keskelle aloittamaan pottuja keittävän kotirouvan arkisia puuhia. Jotta suoritus onnistuisi ja potut syötäisiin arvokkaasti, on sitä varten hankittu uusi pöytä, joka vie asuntomme alakerrasta kolmasosan. Lisäksi se kätkee sisäänsä erikoisen yllätyksen, josta ostohetkellä ei sen paremmin myyjä kuin ostajakaan olleet tietoisia, mutta jonka avulla voidaan Kirkkonummen koti muuttaa myöhemmin kylän parhaaksi pelikasinoksi. Huom. siis ystävät, sukulaiset ja naapurit (ja erityisesti Rupposet Nizzassa), turhaa on siis mennä merta edemmäs kalaan Monte Carloon, meillä on discolamppu, pelipöytä ja nälkäisille pelaajille tarjolla vaikka sitä makaronilooraa. Ja tietysti pukukoodi, niin saadaan pikkujoulumekoille ja kravattineuloille uusiokäyttöä :)