lauantai 18. lokakuuta 2008

"Nyt en ole äitinne vaan opettajanne"

Näin juhlavasti Aino Sibeliuksen tapaan voisi aamuisin aloittaa kotikoulun pitämisen lapsilleen, joskaan emme halua olla ihan niin virallisia. Yritystä kuitenkin on ja erityisesti kotikoulun puitteiden luomisessa, joten ennen varsinaisia avajaisjuhlallisuuksia täytyy rientää, minnekäs muualle kuin Ikeaan ostoksille. Pari hyllyjärjestelmää, koreja, laatikoita ja tietysti iki-ihana liitu/valkotaulu tusseineen ja liituineen. Sitten pienen työhuoneen kohennus uusilla tavaroilla, pöydän hivuttaminen tuolien ympäröimänä keskelle huonetta ja a'vot, "neukkari" on valmis. Neukkarilta se nimittäin näyttää ja saa toimia nyt opiskelun kehtona ja lukemattomien talosta löytyvien läppärien pesäpaikkana.


Kotikoulussa on se hassu juttu, että se kuulostaa mukavalta pikku puuhastelulta, mutta todellisuudessa sen laajuus ulottuu lasten iloksi ja harmiksi neukkarista myös vapaa-aikaan. Köksää ja kattaustapoja voi opetella libanonilaisessa ravintolassa ruokaa odotellessa ja uima-altaan reunalla voi kerrata keraamisen ja emalilieden puhdistustapoja. Englannin opiskelu sujuu luonnostaan, samoin biologian, sillä Axel oli kiinnostunut paprikan kasvattamisesta ja laittoi siemenet itämään, vaikkakaan en tiedä, kuuluuko se ensimmäisen luokan oppeihin.


Näillä kotikoululapsilla on usein asioista runsaasti kommentoitavaa eikä itsetunnossakaan tunnu olevan kovin paljon puutteita. Kun olen kolmisen kertaa huomauttanut lautasten korjaamisesta pöydästä, niin tulee vastaus "Mikset heti sanonut?". Ravintolaillallisen päätteeksi Ropsu lähtisi mielellään heti kotiin ennen laskun saapumista ja neuvoo vaan jättämään rahat pöydälle, kyllä se tarjoilija ne siitä sitten löytää. Valtsu taasen puhuu uusista tietokonepeleistä sitä tahtia, että heikottaa ja tunnen itseni oppilaaksi, kun hän selittää läheisen kauniin, mutta haisevan lampemme roskakalalauman eroavaisuudesta siistimpään kalayhdyskuntaan.



Dubain sää suosii nyt ulkona liikkumista päivälämpötilan ollessa erinomainen eli +35 C. Tämän johdosta voimme poistua neukkarista ja lähteä halutessa uloskin opiskelemaan. Mukavaa tässä kaikessa tietysti on se, että samalla saan itsekin käydä uudelleen peruskoulun 1. ja 7. luokkaa ja paikata monia jo unohtuneita tai puuttuvia tietoja. Vai muistavatko kaikki lonkalta jääkaapin elintarvikkeiden oikeat säilytyslämpötilat ja -paikat tai sen, minä vuonna Suomi sai autonomian :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Nauttikaahan olostanne siellä lämpimässä paratiisissa. Hiukan vihreänä täällä muistelen hienostorouvana olemisen sietämätöntä keveyttä... Onneksi löysin Jumbon jätskikioskilta Frezza-jätskikahvia ja sitähän oli tietysti pakko saada. Jätskijonossa olijat ja oma rakas mieheni sekä Emil saivat kyllästymiseen saakka kuulla Dubain ihmeellisistä jätskikahvinautinnoista :) Oi niitä aikoja! Terveisiä täältä +6 asteen lämmöstä lähettelee Miss K