torstai 27. marraskuuta 2008

Kaikenkokoisia harmeja

Siemaillessamme lounaan jälkkärikahveja katselimme ravintolan taulutelkkaria ja näimme vastakohtana todella ikäviä uutisia Mumbaista. Tuomon alustavasti suunniteltu koulutusmatka Intiaan jää harmillisesti toteutumatta, jos meno jatkuu samanlaisena. Hän kertoi, että firman Mumbaissa sijaitseva toimipiste on myös tapahtuneen vuoksi suljettu.


Onneksi täällä on kuitenkin rauhallista ja kesäistä, kärpäset pörräävät ja arkiset toimet kotikouluineen jatkuvat. Axelin tehdessä äidinkielen tekstausharjoituksia hitaasti ja perusteellisesti huomasin, että teroitin lyijykyniä hänelle valmiiksi. Tämän palvelun hän otti prinssimäisesti vastaan ilman huomautuksia, kunnes tajusin kysyä, että käykö opettaja koulussa teroittamassa kaikkien oppilaiden kynät vuoron perään. Ei kuulemma käy ja näin tätä palvelua kotikoulussakin supistetaan. Kasvitiede jatkuu, paprika kasvaa ja voi hyvin. Axel on kastellut sitä ahkerasti ja välillä se on saanut jopa vichyä. Seuraavaksi on vuorossa mullan vaihto.



Katkennut puu kotikadullamme taitaa olla entinen kalu eikä siihen enää auta vichyt eikä mullan vaihdot. Samalla se toimii varoittavana esimerkkinä autoilusta. Onneksi tällä kertaa oli mukana onni onnettomuudessa eikä hidasteluni vuoksi takaani kaahannut auto törmännyt meihin vaan kolhi puun nurin. Parempi siis muutama ruttu naapurin miehen bemarissa kuin muualla. Meikä-madame oli kyllä hieman järkyttynyt, varsinkin kun selvisi, että tilanteen toinen osapuoli oli sattumalta Tuomon asiakas. Paras keino asian hoitamiseksi olikin itse vetäytyä sisälle tuhlaamaan nenäliinoja ja antaa miesten selvittää käytännön jutut. Yhteiskunta näillä alueilla pitää miehiä muutenkin parempina ja järkevämpinä olentoina, joten tämä järjestely tyydytti varmasti kaikkia.


Miesten hoitaessa autoasiaa päätin suunnata huomioni pienempiin naisellisiin harmeihin unohtaakseni isommat kurjuudet. Niistä ensimmäisenä tuli mieleeni auringon vaikutus kasvoihin, joka ei aina ole niin edullinen. Yllättäen olen hieman ruskettunut, mutta valitettavasti en aivan yhtä kauniilla tavalla kuin tasaisen värin saaneet lapset. Värivoide, jos sitä nyt täällä joskus laittaa, on käynyt liian vaaleaksi ja kasvoni myös kaipaisivat kiivaasti syväpuhdistusta. Jouduin tilannetta korjatakseni viimeksi aamulla pyykinpesun lomassa töhrimään naamaani liimamaista kalvonaamiota, jonka nähdessään lapset aina kauhistuvat. Mutta kuten oli puhetta naisten kanssa täällä, mitä hullua emme kauneuden eteen tekisi, vaikka se vaatisi hieman järeämpiäkin otteita joskus, kuten laikkaa ja mutavelliä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Noo, sen X5:n kolhiintuminen oli sille asiakkaalle ihan oikein, se kun on asiakas sieltä vaikeimmasta päästä...

Poliisin pitää täällä aina tulla paikalle kirjoittamaan raportti kun peltiä ruttaantuu, muuten autoa ei saa kuulemma korjatuksi, vakuutuskorvauksista puhumattakaan...

Poliisia odoteltiin viisi tuntia, ja lopulta kun raportti saatiin, siinä seisoi, että onnettomuuden syypää oli se puu. RIP.