Naapurin miehen kaverin kaveri omistaa autokorjaamon. Tämän myös intialaisen, hyvää englantia puhuvan herran verstas sijaitsee Jebel Alin teollisuusalueella isossa hallissa. Hänen kertomansa mukaan aiempi verstas toisaalla pantiin maan tasalle ja näin hän joutui muuttamaan nykyiseen paikkaansa, jonka vuokra on 12-kertainen edelliseen verrattuna eli kuukauden vuokra on sama kuin edellisen vuosivuokra. Liiketoiminta on kuulemma muuttunut melko vaikeaksi. Myös tämä korjaaja on ajokortiton, joten annoimme hänelle autoa hakiessa kyydin pois verstaalta hänen mennessään hoitamaan asioita. Kuten Kirkkonummellakin, olemme täälläkin siis joutuneet kääntymään toisen automme osalta useammin kuin kerran autotohtorin puoleen, viimeksi ilmastointilaitevian vuoksi, mutta aiemmin emme ole kuskanneet korjaajaa, vaan päin vastoin.
Autolla kuskaamista tarvitsivat kipeästi myös siivousfirman kaksi aasialaista naista. Kahden tunnin siivousurakan piti alkaa meillä sovitusti klo 10.00, mutta kyytivaikeuksien vuoksi he myöhästyivät parilla tunnilla. Lähdettyäni kohteliaasti pois jaloksista ja palattuani kotiin reilusti myöhemmin istuskelivat tytöt vielä oven edessä, kyytiä odottelemassa. He olivat halunneet aikansa kuluksi ilmeisesti siivoilla puoli tuntia sovittua aikaa kauemmin, joten maksoin heille kiltisti lisää, koska pöydälle jättämäni rahat eivät riittäneet maksuun. Oltuani siivotussa kodissa noin 1,5 tuntia ihmettelin, että mitä ihme kikatusta ulkoa kuului - kurkkasin ikkunasta ja siellähän tytsyt vielä istuskelivat ovemme edessä autokyytiä odottamassa. Aikataulut taisivat olla heillä pahemman kerran sekaisin, mutta pirteinä ja kärsivällisinä he kuitenkin odottelivat, tosin kuin minä silittämättömän pyykkivuoren kanssa sisällä, jonka hoitamisen olisin toivonut sisältyneen yhteensä viiden tunnin siivousurakkaan.
Aikataulut pettävät ja tunnit kuluvat tuskastuttavan hitaasti todellakin silloin, jos joutuu vahingossa loputtomalta tuntuvaan ruuhkaan. Eräänä iltana pikaiseksi tarkoitettu automatka muuttui sellaiseksi. Normaalitilanteessa minuutissa ajettava tienpätkä IbnBatutta Mallin vieressä muuttui tunnin jonotukseksi. En tiedä, mitä muut jonottivat, mutta me jonotimme "alkoon" ostamaan punaviiniä päivällispöytään. Koska jonossa madeltuamme huomasimme, että emme ostoksille ehdi ja emme voi muuta kuin jonottaa, päätimme keksiä uuden jonotuskohteen, jota ei ollut siinä vaiheessa lainkaan vaikea päättää. Aloimme siis jonottaa kotiruoan sijaan päivälliselle thai-ravintolaan. Viereisessä autossa ollut vauveli vilkutteli meille, samalla pomppien kuskin paikalla olevan äitinsä sylissä. Hän ei ottanut turhaa stressiä jonottamisesta, vaan se hänestä se näkyi olevan ihan nasta homma.
Stressiä ja hermojen kiristymistä voivat aiheuttaa ruuhkat, mutta myös auton parkkeeraaminen täyteen ahdatulle parkkipaikalle. Olen huomioinut, että maailmassa on muitakin naisia lisäkseni, joille ison auton vääntäminen parkkiruutuun tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Tuskastuneena ja huolellista kuskia leikkien yritän säästää automme maalipintaa parkkeeraamalla sen siten, etteivät viereiset autot läimi oviaan niin, että oma kärrymme olisi lommoilla. Ajettuani erään kerran muka oivallisesti ruutuun huomasin olevani niin lähellä viereistä autoa, että juuri parahiksi saapuneen (mies)kuskin piti kiivetä omalle paikalleen pelkääjän paikan ovesta, kun ei olisi muuten autoonsa sisälle päässyt. Onneksi isot aurinkolasit peittivät puolet punaisesta naamastani. Yritän tosin olla sen verran järkevä ja ajoittaa ajelut ja parkkeeraamiset hiljaisempiin aikoihin, jolloin vältyn muiden samanlaisten naiskuskien kanssa aiheuttamalta parkkipaikkakaaokselta. Joskus se on vaan niin vaikea muistaa, mihin suuntaan sitä rattia pitää pyörittää, että auton saa hinkattua parkkiin haluamallaan tavalla. Paaaljon vaikeampaa kuin Suomessa omalla autolla, johon muutama naarmu sinne tai tänne ei olisi niin vakavaa.
Olen huomannut, että aurinkolasien himmentäessä maailmaa voivat pienitehoiset silmälasit sitä puolestaan kirkastaa tässä iässä. Kun näöntarkkuus on aiemmin ollut hyvä, voisi laseja käyttää vaikka lukiessa, jota pitäisi tehdä aina vaan kun ehtii. Nytkin hyllyssä pölyyntyy muutama tenttikirja, jotka tuntuvat magneetin lailla menevät aina mahdollisimman kauas ja aiheuttavan jopa siitä johtuen sivuoireita, kuten siivousta tai muuta tärkeämpää tekemistä, kuten blogin kirjoittelua. Lasken usein tunteja tehtävien palautukseen ja valmistaudun henkisesti siihen, että joskus kirja on oltava kädessä ja sen nariseva kansilehti on hitaasti aukaistava ja sen jälkeen toljotettava sisällysluetteloa ja kauhisteltava siinä mainittuja sivumääriä. Sitten voi miettiä oikomistapoja ja missä järjestyksessä saa asiat nopeimmin luettua, lukisiko siis alusta loppuun vai lopusta alkuun. Kun puolet lasketusta tuntimäärärstä on kulunut, tajuaa sitä, että viimein on kai tartuttava läppäriin ja käytävä näpyttelemään. Onneksi olemme täällä aikaamme edellä. Minulla on sentään kaksi tuntia armonaikaa eli palautuspäivänä tehtävän jättö klo 23.59 Suomen aikaa on täällä klo 01:59. Ne ihanat kaksi tuntia. Mietin vain, olenko ainut tätä lajia vai tekevätkö kaikki tehtävänsä aina ajoissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti