Kakkuja ja mezejä

Intialaista ravintolaa etsiessämme navigaattori opasti meidät nakkikioskin tapaisen kojun luokse meren rannalle, joten laadukkaamman illallisen toivossa vaihdoimme suunnitelmaa ja päädyimme libanonilaisten herkkujen äärelle Al Qasr -nimiseen ravintolaan. Menun hinta oli meistä turhan korkea, mutta koska oli jo myöhä ja koko yhdeksän hengen poppoollamme ihan kaamea nälkä, niin päätimme kuitenkin jäädä syömään. Kunnon kauppamiehinä kuitenkin tingimme räätälöidyn menun, jolla saimme lähes puolet alkuperäisestä hinnasta pois. Tämän jälkeen olikin hyvä rauhoittua ja alkaa nautiskella meze-pöydän antimista. Kylmänä alkuruokana oli paria sorttia hummusta, munakoisotahnaa, viininlehtikääryleitä, tabboulehia ja kasviksia, lämpimänä alkuruokana libanonilaisia lihapullia, feta-juustopiiraita, kanansiipiä ja mustekalarenkaita sekä pääruokana grillattua kanaa ja jälkkärinä hedelmätarjotin. Pitkästä illallinen maistui mainiolta mukavan seurustelun merkeissä ja loppuhuipennukseksi saimme katsella vielä hohdokasta napatanssiesitystä.


Me aikuiset olimme todella tyytyväisiä ja etenkin kylläisiä illallisen jälkeen ja hymyilimme totesimme, että kylläpä oli onnistunut juttu. Lasten päädyssä pöytää olivat ilmeet olleet vähän nyrpeähköjä koko mainion aterian ajan, joten myöhemmin piti syventyä heidän ajatuksiinsa. Se onnistuikin Janinan matkapäiväkirjan avulla, josta luvan kanssa poimittu teksti valaisi asiaa: "Mentii yhtee ravintolaa, minkä nimi oli Al Qasr . Siel oli tylsää, ootettii varmaa kaks tuntii et tuli pääruoka ja sitä enne tuli varmaa kolme alkuruokaa. Sen jälkee tuli pääruoka ja sen jälkee jälkiruoka. Sillo ko me oltii syömässä jälkiruokaa sinne tuli jotai soittajia, jotka soitti hirvee kovaa ja sit siihe tuli joku napatanssija. Sit tultii serkkujen kotii ja käytii nukkumaa".


Onneksi jälkikasvun illallisen vietto on sujunut toisinaan neniä nyrpistelemättä. Juhlimme Santerin 8-v. synttäreitä toiveen mukaan aasialaisen ruoan merkeissä Wagamamassa. Lapset olivat tyytyväisiä ja puikoilla syömisen mestareita, nuudelit ja riisit katosivat lautaselta parempiin suihin yhtä helposti kuin haarukalla konsanaan. Tällä kertaa lapsilla oli hauskaa erityisesti silloin, kun me aikuiset ryystimme nuudelisoppaa ruokalaput kaulassa (tai ehkä he häpesivät, pitää katsoa onko tästäkin merkintä matkapäiväkirjassa). Tyytyväinen oli myös itse synttärisankari, joka aterian päätteeksi sai kokin luoman extra-annoksen eteensä.


Loman viettoon liittyen herrasmiehen alut ja nuori lady Janina ovat myös nautiskelleet teetä ja virvokkeita 52. kerroksessa Dubaita katsellen, kuten asiaan kuuluu. Meressä on myös puljattu ja shoppailtu sekä nähty muutamia haita (onneksi lasin takaa). Pienet taiteilijat Santeri ja Axel ovat boheemisti kulkeneet joka paikassa pitkät tukat sekaisin ja taskut täynnä kyniä ja paperia, sillä piirtää täytyy saada aina, olipa kyseessä ravintola, merenranta, kauppa tai akvaario.