maanantai 22. joulukuuta 2008

Näyttelemisen salat

Talvituulen viilentäessä sopivasti iltaa jaskoimme hyvin vaellella Souk-alueella, jossa itse olemme harhailleet aiemmin kulta- ja maustepuolella. Nyt päädyimme tarkoituksen mukaisesti oikeaan osoitteeseen Old Soukiin eli pashmina- ja rantarolexi -osioon. Siellä pääsi tinkimään ja matkalaiset löysivätkin kotiin tuliaisiksi edullisia puuvillaisia vaatteita. Ylitettyämme Greekin abralla pääsivät lapsetkin matkamuistomyymälässä kokeilemaan tinkimisen taitojaan ja hyvin näytti onnistuvan, vaikka aluksi vähän ujostuttikin.


Kotosalla puolestaan elämme uutta Kummeli-kautta ja kuin toisintona omasta hamaasta menneisyydestä ovat ilmoille taas tulleet tutut hahmot kuten potilas Saarinen, Jaakko Parantainen ynnä muut hauskat veikot. Kielenkäyttö ei jaksoissa ole ihan soveliasta nuorimmalle katsojalle eli Ropsulle, joten olemmekin sen johdosta käyneet syvällisiä keskusteluja siitä, millä sanoin näyttelijöitä saa imitoida. Autolla liikuttaessa kuulee nimittäin toisintona kaikki katsotut jaksot, jolloin jopa toivoisi, että lapset olisivat aina hiljaisia ja ujoja. Mutta kun ei.


Koko asian voisi sanoa edenneen jo korkeakulttuuriselle asteelle, sillä Valtsu ohjasi varmoin ottein Axelia ja Santeria oikean näyttelemisen saloihin. Harjoitukset aloitettiin Ibn Batutta Mallin tavaratalon kenkä- ja laukkuosastolla, jossa äideillä oli mielenkiintoisempaa katseltavaa eivätkä he sen vuoksi ehtineet vahtia vilkkaita lapsiaan, joille tietenkin tuli tekemisen puute. Uskoisin etteivät ohi menneet intialaiset ja arabialaiset ymmärtäneet aivan täysin Älykääpiöt -sketsiä ja crocsit polvissa konttaavia älämölyäjiä. Ja onneksi kahviloissakaan ei Potilas Saarisen vaivojen laatua ymmärrä suomen kielen vuoksi monikaan.


Meitä aikuisia hiukkasen nolotti puolestaan oma suomi-pölinämme Grosvenor Housen hississä, jolla nousimme tutustumaan 44:n kerroksen näkymiin Bar 44:ään. Eipä siis ollut ensimmäinen kerta, kun muut vieressä olevat henkilöt, joita emme suomalaisiksi arvanneet, joutuivat nieleskelemään juttujamme ilmeisen huvittuneina. Turistikauden alettua täällä onkin varmasti useita matkailijoita myös Suomesta, mutta sitä en tiedä, mistä meidät tunnisti suomalaisiksi etäältä huuteleva Souk-myyjä, kun eivät mari-kassit, vyölaukut eivätkä tennissukat kuuluneet varusteisiimme. Joku muu suomalaisuus-leima täytyy otsassamme siis olla, liekö se kenties perua aiemmin mainitun tv-sarjan hahmojen käytöstavoista. Vai mitä mieltä olette? Mikähän mahtaa olla oikea vastaus? Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan taateleita.

Ja oikea vastaus on tietenkin ...

2 kommenttia:

tomppa kirjoitti...

Toi on muuten outoa kun ne tunnistaa miut ainakin suomalaiseks aina. Kerrankin yritin huijata laittamalla Ajax amsterdam paidan päälle espanjassa.
Silti ne huuti jo kaukaa että suomi poika tule tänne.
Mutta siiten hetken jo luulin et onnistuin kun yks sälli luuli miuta hollantilaiseks mut sit selvis et se oli ite suomalainen, Sitte se ärsytti ja kun en sille sanonnu et oon itekkii suomesta niin ärsytti lisää ku se siinä selitti et Jari Litmanen jees jees Jari good, Jari goal jee jee.

Virpi kirjoitti...

Joo eikö olekin muuten ihmeellistä. Tästä voisi tehdä jonkun tutkimuksen, että mistä meidät tunnistaa härmäläisiksi. Ei tässä auta huijausyritykset eikä mitkään. Ehkä ollaan niin kilttejä, odotellaan punaisen valon vaihtumista ja luotetaan, kun vuokranantaja lupaa maalata koko kämpän. Tosin täällä kun joku kysyy, että mistä ollaan ja sanoo Finland, niin kyllä on monella sellanen katse ettei ole koskaan kyseisestä paikasta kuullutkaan...mutta toki kunnon kauppamiehet tietävät miten rahat otetaan pois, oli se Suomi sitten missä hyvänsä.